torstai 30. kesäkuuta 2016

Startti: matka kohti yrittäjyyttä

Olen päättänyt perustaa yrityksen ja tähän blogiin ajattelin kirjata havaintojani matkan varrelta. Dokumentointiin on ainakin kaksi syytä: kirjoittamisella saan jäsenneltyä itselleni koko prosessin, ja lisäksi minua kiinnostaa yleisemmällä tasolla, onko yrityksen perustaminen ja yrittäminen tehty tässä maassa niin hankalaksi, kuten kuulee puhuttavan.

Aion perustaa verkkokaupan, kuten varmaan tuhat muutakin suomalaista tänään. Yrityksen perustamisen lähtökohdat ovat juuri sellaiset, jollaiset niiden ei pitäisi olla:
  • Perustan yrityksen omista tarpeistani ja fiiliksen pohjalta.
  • En tunne toimialaa, lainsäädäntöä tai markkinatilannetta. En ole käynyt edes alan messuilla
  • En tunne ihmisiä alalta. En tunne edes ketään, joka olisi perustanut verkkokaupan.
  • En ole tehnyt liiketoimintasuunnitelmaa, enkä katelaskelmiakaan kuin alustavasti.
  • En tiedä yrityksen perustamisesta mitään enkä ole ollut yhteydessa TE-toimistoon, tai edes tiedä, minne voisin olla yhteydessä.
  • En tiedä, mitä velvotteita yrittäjällä on. En tiedä, miten ja milloin verot maksetaan.
  • Olen kokopäivätöissä, tai tällä hetkellä äitiyslomalla, eikä aikaa ole siis koskaan kunnolla.
  • Motivaationi ei ole välttämättä täysin kohdallaan, koska en haaveile alanvaihdosta, ja pärjään nykyisellä tulotasollani ihan hyvin.
  • En ole tekemässä mitään, mitä joku muu ei voisi tehdä perässä (Leijonan Luolaa tuijottaessani olen oppinut, että monistettavan bisneksen joku isompi peluri haukkaa ennemmin tai myöhemmin)
En siis ole ottanut oikein mistään selvää. Erittäin hieno lähtökohta. Mutta se on vain lähtökohta. Toki koitin googlata, löytyisikö aiheesta joku helppo ohje tai yhteenveto, mutta ei löytynyt. Haluan uskoa, että matkan varrella ehtii selvitellä. Tai sitten menen perse edellä puuhun, jää nähtäväksi.

Jos joku ystäväni kertoisi perustavansa yrityksen näistä lähtökohdista, sanoisin että do your homework. Ja nyt sitten olen itselleni täysin epätyypillisesti haahuilemassa ja lähtemässä soitellen sotaan.

No, miksi sitten perustan yrityksen?

Jostain syystä minua kiehtoo kokeilla yrittäjyyttä. Kieltämättä on myös jännittävää tehdä kerrankin jotain älytöntä tunteen pohjalta. Palkkalistalaisena teen kauppaa, suunnitelmia sekä sopimuksia, ja koitan saada kannattavaa bisnestä aikaiseksi. Minulla on siis jotain haisua margineista. Byrokratiasta en vielä tiedä mitään, mutta uskon siitä selviäväni, koska olen aikoinaan selvinnyt työkkärin kanssa käydystä lomakerumbastakin (ja se oli varsinaista se, koska statukseni sattui olemaan epäselvä). Kirjanpitoa osaan perustason verran, mutta nähdäkseni käsiin räjähtävä tilitapahtumien määrä olisi vain luksusongelma ja syy palkata ammattimainen kirjanpitäjä.

Oletan myös, että riskit ovat aika pienet. Minulla on varaa menettää ne rahat, jotka yritykseen sijoitan. En ole vielä varma, mutta luulisin, etten menetä oikeuttani ansiosidonnaiseen päivärahaan, jos sattuisin saamaan potkut päiväduunistani. Yritys on ikään kuin peli tai harrastus. En riskeeraa lasteni tulevaisuutta enkä aio velkaantua. En kuvittele ikinä työllistäväni ketään, edes itseäni.

Mitä sitten tavoittelen? Haluaisin mukavan pikku sivubisneksen alhaisilla perustamiskuluilla. Sellaisen, joka veisi perheen kerran vuodessa lomamatkalle, tasapainottaisi muuttuvia tulovirtoja, tai kerryttäisi eläkesäästöjäni. Tosiasiassa ymmärrän kyllä, että muutaman tonnin voiton saaminen edellyttää jo melkoista myyntivolyymiä. En kuvittele verkkokaupan koskaan tuottavan niin paljon, että työelämästä voisi hypätä pois. Jotta niin olisi, saisi paketteja lähetellä kädet ruvella kaikki päivät, enkä nyt sitten tiedä, onko sekään unelmani. Mutta, en sulje pois sitä mahdollisuutta, että innostuisin verkkokauppatoiminnasta ja perustaisin useamman pienen verkkokaupan. Tämä lause kuulostaa varmaan hetken päästä sarkasmilta, jos en ensimmäistäkään saa pyörimään.

Se haave siellä taustalla on saada tuotua maahan tuotteita, joihin itse uskon. Uskon, että jo selkeästi näkyvä trendi tulee räjähtämään käsiin parissa vuodessa. Uskon varassa siis ollaan.

Haluan olla mukana toiminnassa ja tietenkin haluan saada rahaa. Haluaisin saada tuoda yksinoikeudella maahan tiettyjä tuotteita, jotta kotimaiset isot toimijat eivät pääsisi väliin. Hauskaa sinänsä, että en tiedä myöskään maahantuonnista mitään.

Miksi haluan tuoda jotain maahan ja sitten myydä verkossa, verkkohan rikkoo kansallisrajoja? Koska itse inhoan EU:n ulkopuolelta tilaamista arvaamattomien tulli- ja veroseuraamusten takia, ostan mieluummin EU:n alueelta. Oletan, että moni muukin Euroopassa ajattelee niin.

No, mitä minulla sitten on?
  • Minulla on hieman rahaa, jolla yrityksen saa käyntiin. 
  • Minulla on erään merkin kanssa sovittuna tukkuhinnat ja lupa käyttää heidän markkinointimateriaaliaan. Kyllä, vain yhden merkin. Eikä mitään yksinoikeutta maahantuontiin. Mutta kyseistä merkkiä saa vain yhdestä toisesta paikasta Euroopan alueella, eikä heillä ole englanninkielistä verkkokauppaa, joten näen tässä potentiaalia.
  • Osaan peruslaskutoimitukset. Osaan prosenttilaskua. Ymmärrän, ettei miinukselle kannata mennä.
  • Osaan riittävästi englantia. Halajan Euroopan laajuista toimintaa.
  • Liiketoimintaneuvoja saan enemmän kuin tarpeeksi ja ihan pyytämättä. En ole täysin yksin uusien termien kanssa.
  • Verkkokaupasta minulla on runsaasti kokemusta - käyttäjänä :D
Aika näyttää, mihin tämän kevytyrittäjän tie vie. Nimeäkään en ole yritykselle keksinyt millään. Ajattelin, että ehkä täytyy keksiä ensin nimi tuolle kuopukselle, kun maistraatti sitä jo odottelee.